Nykyihmisen kunto kestää kuusi tuntia toimistotyötä

Työikäiset suomalaiset ovat rapakunnossa”, kärjistää testauspäällikkö Matti Heikkilä Vierumäen urheiluopistolta. Kahdeksan tunnin työkunnossa olimme kymmenisen vuotta sitten.

Luentosalin fläppitaululle piirtyy synkkää käyrää: kansalaisten paino nousee, hapenottokyky laskee, lihakset ovat olemattomat ja liikkuvuuskin mitä sattuu. Vyötäröllä höllyy 8,5 liikakiloa.

Matti Heikkilä tietää, mistä puhuu. Perusteluina on tiukkaa dataa 160 000 kuntotestistä. ”Tulokset ovat linjassa alan tutkimusten kanssa. Testattujen kunto on heikentynyt 10-15 viime vuoden aikana. Vuosi 2008 oli ensimmäinen vuosi, jolloin heikkeneminen pysähtyi.”

Aikuisista suomalaisista reilu 60 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Suosikkilajeja ovat kävely, pyöräily ja hiihto.

”Vaikka liikumme, tekemisistämme puuttuvat laatu ja tavoitteet. Perusliikuntataidot ovat olemattomat. Meillä on esimerkiksi yli miljoona sauvakävelijää, heistä 800 000 ulkoiluttaa sauvojaan. Sauvakävelytekniikka on totaalisesti kateissa.”

Ihmisillä ei ole laadukkaita tavoitteita. Kuntosalilla käydään, kun tapana on ollut niin tehdä.

Noottia saavat myös aktiiviset liikunnanharrastajat. ”Painetaan sata lasissa, täysillä tehoilla ja anaerobisella tasolla. Kuntopyörällä poljettava, hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa mittaava ergometritesti mittaa kuitenkin peruskestävyyskuntoa. Ahkera liikkuja yllättyy oletettua heikommasta testituloksesta. Peruskestävyyskunto onkin olematon.”

Moni liikkuja laiminlyö palauttavan harjoittelun. ”Levon merkitys unohtuu. Kunto ei kartu, ellei keho lepää riittävästi.”

”Mitä helpommaksi maailma on tullut, sitä huonommin me voimme. Kuntotestitulosten romahdus ja tietokoneiden yleistyminen osuvat likipitäen samaan ajankohtaan”, Heikkilä heittää.

Myös työ on muuttunut, vain harvat tekevät fyysisesti rasittavaa työtä. Yhä useammilla työpäivä kuluu tietokoneella puuhatessa. Koneen ääressä vietetään myös vapaa-aikaa.

Kiire iskee kuntoiluun

Liikkumattomuutta perustellaan kiireellä.

”Kuuntelepa työpaikan kahvipöytäkeskusteluja. Kaikilla on kiire. Työ on anastanut arjesta leijonanosan. Kuinka tehokkaita kahdeksas, yhdeksäs tai kymmenes työtunti oikeasti ovat ja kuinka tehokas olet seuraavana työpäivänä? Paljon enemmän saat tunneistasi irti myös seuraavana työpäivänä, kun käytät sen kahdeksannen tai yhdeksännen tunnin liikuntaan.”

Heikkilän mielestä puheet siitä, ettei liikuntaan liikene aikaa, ovat silkkaa puppua. Aikaa on, jos niin päättää. ”Toki tiedän, että ihmiset ovat tiukoilla, limiitillä mennään. Mutta mitä paremmin voit, sitä helpommin arkikin sujuu. Siedät enemmän. Väsynyt ei jaksa tehdä henkistä työtä.”

Yritysjohtajien kanssa paljon yhteistyötä tekevä testauspäällikkö tietää, että aikaa löytyy yritysjohtajan tiukkaan buukatusta kalenterista, miksi ei sitten tavallisen Matti Möttösenkin päivyristä, jos hän niin päättää.

Jos Heikkilä saisi päättää, hän patistaisi vähintään sohvaperunat kuntotestiin. ”Testitulosten perusteella liikunta-alan ammattilainen suunnittelee sopivan ohjelman, opastaa alkuun harjoittelussa ja opettaa lajin perusteet. Harjoittelujakson jälkeen sovitaan seurannasta ja tarkistetaan tulokset. Liikuntaohjelmaa ja tavoitteita trimmataan uusiksi tarpeen mukaan.”

Pahitteeksi testit eivät ole aktiiviharrastajillekaan. Testitulokset ja keskustelu ammattilaisen kanssa tuovat uuden näkökulman harrastukseen.

Taantumasta huolimatta Heikkilä patistaa yrityksiä pitämään huolta työntekijöidensä kunnosta ja hyvinvoinnista. Henkilöstön jaksaminen on haaste yritykselle.

”Liikunnan pitää olla osa yrityksen henkilöstöpolitiikkaa, tarvitaan henkilöstön hyvinvointistrategia. Se on yritykselle myös kilpailuetu, kun nousukausi ennemmin tai myöhemmin tulee.”

Pelkät liikuntasetelit eivät yksinään riitä työntekijöiden kunnosta huolehtimiseen. Setelit palvelevat paljon liikkuvia ja ne ovat osa jatkohoitoa, kunhan liikuntaa aloittavalle on ensin opastettu, miten liikutaan teknisesti ja rasituksellisesti oikein.

Liikunnasta on lääkkeeksi

”Liikunta on lääke, joka toimii. Se on myös halpa keino yhteiskunnalle ehkäistä suomalaisten elämäntapasairauksia”, Matti Heikkilä muistuttaa.

Liikunta ehkäisee etenkin verenkiertoelinten sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja kakkostyypin diabetesta ja helpottaa painonhallintaa. Lievästi masentunuttakin liikunta piristää.

Heikkilää ärsyttää, ettei liikuntaa vieläkään oteta täysin vakavasti terveydenhuollon kumppanina. Hän haluaa, että alalle koulutetut ammattilaiset sertifioidaan päteviksi toimijoiksi terveydenhuollon henkilöstön rinnalle. ”Tutkimustulokset kertovat, että liikunta vaikuttaa lähes aina myönteisesti ihmisten terveyteen.”

Myös eurot puhuvat liikunnan puolesta. Sosiaali- ja terveysministeriön liikuntaselvityksen mukaan liian vähäinen liikunta aiheuttaa Suomessa 300-400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Näistä yli puolet aiheutuu sairauspoissaoloista ja työn tuottavuuden heikkenemisestä. Yksi poissaolopäivä maksaa työnantajalle 300 euroa.

Aikakausikirja Duodecimin artikkelissa on laskettu liikalihavuuden maksavan yhteiskunnalle yli 260 miljoonaa euroa vuosittain. Tupakoinnin aiheuttamat kulut ovat noin 114 miljoonaa euroa.

”Liikunta on halpa lääke, mutta ei liikuntalääke auta, ellei sitä nauti oikein ja riittävästi.”

Tunniksi liikkeelle

”Kymmenminuuttisten keräily päivän mittaan sieltä täältä ei tuota toivottua tulosta. Totta kai on hyvä nousta portaat kävellen, kävellä lounastauolla tai työmatkalla, mutta eivät pikkupyrähdykset kuntoa kohota. Ne auttavat korkeintaan ylläpitämään kuntoa tai hidastavat hiipumista. Hyssyttelymeininki ei tuota tulosta.”

Heikkilän linjan mukaisesti liikuntaa on harrastettava kolme tuntia viikossa, tunti kerrallaan. Siivous, pihatyöt, kauppakassien kantaminen ja puuhastelu lasten kanssa ulkona ovat mukava lisä, mutta ne eivät korvaa kuntoilua. ”Nyt tavallisia kotitöitä kutsutaan arki- tai hyötyliikunnaksi, 15 vuotta sitten ei moisia termejä ollut edes olemassa”, hän hymähtää.

”Hikoile itsesi terveeksi, liikkuessa on tultava hiki.” Liikunnan pitää olla vähintäänkin kohtuullisen kuormittavaa, jolloin syke on 60-70 prosenttia maksimisykkeestä, ja välillä myös aerobista, jolloin syke on 70-80 prosenttia maksimisykkeestä. Joku käyttää tuntinsa muutaman kilometrin kävelylenkkiin, toinen kipaisee kymmenen kilometrin juoksulenkin.

Heikkilä tietää pehmeämmän liikuntalinjan arvostelun ärsyttävän. Kitkerä palaute on tuttua. Helpoilla ohjeilla kosiskelua hän pitää joutavana mielistelynä.

”Ei riitä, että vähän yrität ja sitten taputellaan päähän, että hyvä hyvä, kyllä se siitä. Jos kuntoa haluaa kohottaa, tarvitaan tietoa, pakottamista ja hikeä. On potkittava itsensä liikkeelle ja liikuttava oikein ja turvallisella tavalla.”

Heikkilä muistaa korostaa liikunnan positiivisia seurauksia. ”Kun fyysinen kuntosi paranee, vahvistut myös henkisesti ja jaksat paremmin niin kotona kuin töissä. Huomaat ympärilläsi positiivisia asioita. Sohva ja viinilasi työpäivän päätteeksi eivät ole enää illanvieton ykkösvaihtoehto.”

”Kuinka moni on lenkin jälkeen ollut itselleen vihainen ja sanonut perkele, kun tuli lähdettyä. Liikunta on elämässä positiivinen asia, kun se vielä tehdään oikein.”

Kuntoilun ja liikunnan harrastaminen ei ole Heikkilän teeseillä pelkkää puurtamista. Nautinnot ovat sallittuja, kunhan ensin hieman kuntoilet.

Vastuuta yksilöllä

Vastuuta omasta terveydestä ja hyvinvoinnista pitää Heikkilän mielestä vaatia myös yksilöltä itseltään. ”Ei ole oikein, jos yhteiskunnan tukemalle liikuntakurssille tullaan lomailemaan, kyllä osallistujan on vähintään yritettävä muuttaa elintapojaan.”

”Onko oikein, että yhteiskunta maksaa elämäntapasairaiden hoidon, jos nämä eivät edes yritä saada aikaan muutosta”, Heikkilä jatkaa tietäen varsin hyvin, ettei moista kysymystä saa oikeastaan esittää. Taantuman aikana tätäkin pitää kuitenkin pohtia.

Hallituksen joulukuisen liikuntalinjauksen mukaan tavoitteena on muun muassa lisätä työikäisten omavastuuta liikunnasta. ”Ajatus on hyvä, mutta miten lisäät omavastuuta, jos osaamista ei ole. Nyt on hyvä hetki pohtia, miten liikunta-alan ammattilaisten uskottavuutta elintapasairauksien ehkäisyssä vahvistetaan. Lääkärit ottavat liikunnan vaihtoehtona jatkohoidossa jo hyvin huomioon.”

”Osaaminen höylää kynnystä ottaa itse vastuuta. Kun menet kuntosalille kunnon ohjelman kanssa, sinulla on hyvä fiilis, osaat tehdä liikkeet oikein ja haluat mennä sinne uudestaan.” Väärä lajivalinta ja osaamattomuus eivät kannusta liikkeelle useasti päinvastoin.

Palaute kannustaa

Parin vuosikymmenen aikana Matti Heikkilä on ollut mukana useamman tuhannen ihmisen elämäntapamuutoksessa. Palaute on ollut erittäin kannustavaa. Heikkilä ja kollegat tietävät olevansa oikealla linjalla.

”Kyllä siinä sekä asiakkaan että asiantuntijan leuka väpättää, kun lyödään kättä päälle onnistuneen projektin päättyessä. Ihmisten kohtaaminen on kova juttu.”

Testauspäällikkö heittää ylleen hiihtovaatteet ja nappaa kainaloon sukset. Vuodessa kertyy 500-800 kilometriä.

”Yritän elää kuten opetan. Tämän vuoden liikuntatavoite oli tammikuussa hiihdetty König Ludvig Skilang Lauf -hiihto Saksassa. Sata kilometriä ja kymmenisen tuntia kahdessa päivässä. Hiihdän omaan tahtiin, näyttöjä ei enää tarvitse antaa”, Matti Heikkilä pohtii hymyillen ja sujahtaa ladulle Vierumäen männikköön.

Kuka?

Nimi: Matti Heikkilä

Tehtävä: Suomen Urheiluopiston lääkäriaseman testauspäällikkö. Työskennellyt Vierumäellä vuodesta 1983.

Liikunta on työsi ja harrastat sitä myös vapaa-ajalla. Millä muulla tavalla rentoudut?

”Hyppään kesällä moottoripyörän selkään ja ajelen kotimaan pikkuteillä. Suomen kesä ja tuoksut, ne ovat hieno juttu. Moottoripyöräily on upea tapa nollata ajatukset ja saada uutta voimaa.”

Alkuperäinen artikkeli on luettavissa:

http://www.taloustaito.fi/fi-FI/uusinlehti/asiantuntijaheikkila/